Vaikka sote-uudistuksessa ja eritoten siihen piilotetussa todellisuudessa pakkolakimaisessa valinnanvapausmiinassa piilee valtavasti sudenkuoppia, tuo sote-uudistuksen iso kuva mukanaan myös mahdollisuuksia. Jos sote-uudistuksessa nimittäin palataan sen alkuperäisiin tarkoituksiin eli integraation parantamiseen ja erikoisalojen perinteisten raja-aitojen kaatamiseen, voidaan esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden sekä sosiaalityön uudistamisessa (ja näiden yhdistämisessä) saavuttaa paljon.
Monessa päin tällä hetkellä on tilanne, jossa esimerkiksi kaksoisdiagnoosin saaneita ihmisiä pompotetaan paikasta toiseen. Ennen alkoholiongelmaan puuttumista kun pitää saada masennusta parempaan kuosiin tai toisin päin. Esimerkiksi mielenterveystoimistoissa ei oteta helposti kantaa päihdeongelmiin, vaikka syy- seuraus-suhteet ovat monesti epäselvät. Samaan aikaan etuusasioita on pitänyt selvitellä kolmannelta luukulta. Tämä vaatii usein kohtuuttoman paljon henkisesti muutenkin heikolla hapella olevilta ihmisiltä.
Etelä-Karjalassa raja-aidat saatiin ison rytäkän jälkeen kaadettua Eksotessa, kun alueen mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä alueen psykiatrinen erikoissairaanhoito sekä aikuissosiaalityö yhdistettiin joitain vuosia sitten. Palvelutarjonnan painopiste siirrettiin avohoitoon ja jokaisen työntekijän tuli ottaa vastuuta myös päihdeproblematiikkaan puuttumisesta. Lääketieteellisesti kun on aivan selvää, että esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa masennusta. Jos viinan juonti saadaan aisoihin, helpottaa masennuskin monesti.
Vaikka muutoksen Eksotessa aikaansaanut Timo Salmisaari onkin tätä nykyä jo muualla töissä joutuen irtisanoutumaan ristiriitojen myötä, on keskeistä myös huomata hänen HS:lle muutama vuosi sitten esittämänsä huomio siitä, että terveyspalveluiden ulkoistamisessa on isot riskinsä. Bisnesmahdollisuuksien lisääminen voi olla ongelmallista asiakkaan ja myös maksajan eli julkisen vallan kannalta.
- Yritys toimii tehdäkseen voittoa. Voitto tulee oheistuotteista ja asiakkaan tarpeiden lisäämisestä. Tuottaja voi myydä sellaista, jota asiakas ei tarvitse, sanoi Salmisaari HS:lle marraskuussa 2013.
Eksotessa ”myytiin” eritoten yksi asia. Apua ongelmiin järjestettiin heti – yhden luukun ja matalan kynnyksen periaatteella. Välivaiheita lähetteiden hakemisen muodossa purettiin ja hoitohenkilökunnan työaikaa ei käytetty enää palaveeramiseen, vaan vaikuttavaan asiakastyöhön eli ihmisten kohtaamiseen ja heidän ongelmiensa konkreettiseen setvimiseen. Jonoja ei silti muodostunut ja apua järjestyi sitä tarvitseville.
Paljon muutosvastarintaa aiheuttanut Eksoten malli on kyllä kopioitavissa muuallekin Suomeen sote-uudistuksessa, jos vain tahtoa riittää. Sitä kyllä tarvitaan, koska muutosvastarinta voi olla hurja. Eksoten malli säästi myös rahaa. Esimerkiksi vuonna 2014 saatettiin jopa todeta kahden edellisen vuoden aikana tehdyn jopa 17 prosentin säästöt. Budjetti alitettiin 1,5 miljoonalla eurolla. Missä suomalaisella sote-sektorilla kyetään moiseen? Ehkä jatkossa kyetään, jos sote-uudistuksessa palataan Eksoten mallin mukaisesti raja-aitojen rikkomiseen, jossa professioiden välillä ei olisi enää kitkaa, vaan keskiössä olisivat aina ihmisen eivätkä järjestelmän tarpeet.