Kapitaatiomalli on keskeinen osa sote-uudistusta. Sillä tarkoitetaan rahoitusmuotoa terveyspalveluiden tuottajille. Sen tausta on pääosin vakuutus pohjaisissa terveyspalvelujärjestelmissä, vaikka se on tuttu myös verotukseen perustuvista käytännöistä. Suomessa tehtyt ennakko selvitykset osoittavat, että kapitaatiomalli tuottaisi osalle kunnista ”voittoa” , osalle ”tappiota”. Kapitaatiomalli perustuu pääosin asukaslukuihin, ikärakenteeseen sekä arvioutun terveyden tilaan. Viimemainuttu määritellään Kelan toimesta kunkin henkilön reseptimääritysten perusteella. Näyttää ilmeiseltä, että kapitaatiomallissa terveyspalveluiden tuottajille halutaan turvata etukäteen varmuus siitä, että saatu raha tulee riittämään. Tämä onkin tärkeä lähtökohta markkinalähtöisille palveluiden tuottajille.
Veronmaksajana olen huolestunut tarjolla olevan kapitaatiomallin aiheuttamasta epäoikeuden mukaisuudesta kuntien kesken. Kapitaatiomalli ei välttämättä tee oikeutta myöskään yksityiselle kansalaiselle joka sitoutuu puoleksi vuodeksi kerrallaan sotekeskuksen asiakkaaksi. Palveluiden tuottajat tulevat hyötymään eniten heistä, jotka vähiten käyttävät terveyspalveluita. Paljon käyttävät kuten vanhukset, saattavat joutua kokemaan niukkuutta palveluiden tarjonnassa. Näin siksi, että markkinalähtöisen palveluidentuottajan mielestä raha ei ole riittävästi käytössä juuri tämän paljon sairastavan tarpeisiin.
Pidän välttömättömänä, että kapitaatiomallia kehitetään edelleen, jos sitä lainkaan tarvitaan meillä Suomessa. On toki muitakin vaihtoehtoja hoitaa maksu liikenne. Yleinen käytöntö on maksaa jokaisesta palvelusta erikseen jälkikäteen. Miksi tämä käytäntö ei voisi olla mahdollinen myös sote-uudistuksessa? Odotan, että eduskunnassa käydään perustellinen ja kriittinen keskustelu kapitaatiomallista.