Sote- ja maakuntauudistukset on tarkoitus saattaa maaliin v. 2020 alusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset sairaanhoitopiirit ja maakuntien liitot lakkaavat. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa kunnille jotka ovat aikaisemmin omistaneet sairaanhoitopiirit ja maakuntien liitot ovat olleet niiden edunvalvojia?
Kysymys on perustavaa laatua oleva. Uudistuksissa kunnat menettävät soten osalta päätösvaltansa sote-palveluihin (mm. sairaanhoitopiirit) ja maakuntaliittojen toiminnan lakatessa kuntien etuja ei aja enää kukaan ja mikään instituutio!
Vaikka tuleva maakuntavaltuusto valitaan vaaleilla, valituiksi tulevat eivät ole kuntien edustajia vaan maakunnan edustajia. Eiväthän tulevat valtuutetut lähtökohtaisesti mene maakuntahallintoon ajamaan oman kuntansa asiaa vaan maakunnan. Kuka sitten ajaa lopulta uudistuksessa siis kuntin asiaa ja etua kun maakuntaliitot lakkaavat?
Tähän problematiikkaan kannattaa kiinnittää huomiota sillä on päivän selvää, että kunnat tulevat tulevaisuudessa taistelemaan kynsin hampain mm. sote-palveluista joita ne haluavat kuntansa alueella olevan. Olettaako yksittäinen kunta, etenkin pieni, että sillä on vaikutusvaltaa uudessa maakuntahallinnossa?
Olettavatko maakuntien kunnat, että niiden yksi tai häthätää kaksi maakuntavaltuutettua edes teoriassa kykenisi ajamaan niiden etua 40-90 edustajan joukossa? Maakuntavaltuutettu on maakuntahallinnon asioiden ajaja, eikä kunnan.
Kun rahoitus tulee käytännössä valtiolta ja maakunnista tulee valtion käden jatkeita ja käytännössä valtion mammuttivirastoja on päivän selvää, että tämä vaatii myös alueellista, kunnallista edunvalvontaa eikä Suomen Kuntaliitolla ole aikaa ja resursseja ajaa yksittäisten maakuntien kuntien asiaa.
Uudistukset ovat erittäin radikaaleja kuntien edunvalvonnan näkökulmasta. Olisiko maakunnissa kenties fiksua pohdiskella, että ne perustavat omat edunvalvontaorganisaatiot nyt väistyvien maakuntien liittojen tilalle.
Olen kohtalaisen varma, että tilausta näille edunvalvontaorganisaatioille on sillä kyyti mm. sote-kiinteistöjen osalta, puhumattakaan kuntien sote-palveluista kuntien eri alueilla tulee olemaan ilman edunvalvontaa kylmähköä.
Etenkin nykyisten maakuntakeskuskaupunkien johtajien kannattaisi edunvalvonta-asiaa pohdiskella, siitäkin huolimatta, että niiden asukkaat käytännössä miehittävät maakuntavaltuustot. Nämä valtuutetut ovat yksittäisiä kaupunkien asukkaita, eivätkä edes kaupungin virallisia edustajia uudessa maakunnassa, pienemmistä kunnista nyt puhumattakaan.
Nykyisessä tilanteessa kunnat nimeävät edustajansa maakuntien liittoihin. Jatkossa he eivät sitä tee ja tämä jo nyt ohuen ohut napanuora tulee katkeamaan myös juridisesti. Sen maakunnan kunnat jotka oivaltavat kyseisen edunvalvontatarpeen ja istahtavat nopeasti asian äärelle eivät ole ainakaan jälkijunassa.
Uudet maakunnat eivät ole entisenkaltaisia maakuntien liittoja vaan valtion mammuttivirastoja ja valtion käden jatkeita ja asetelma nykyisestä muuttuu totaalisesti päälaelleen. Herääkin kysymys, kuka ajaa maakuntien kuntien etuja 1.1.2020?