Hallituksen versio sote-uudistuksesta on äärimmäisen ongelmallinen tavallisen tallaajan kannalta. Lukuisista sen kompastuskivistä on puhuttu paljon julkisuudessa. Mutta kuinka moni tietää sen, että hallitus aikoo kaikessa hiljaisuudessa ajaa asiakasmaksuja koskevan lainsäädännön lävitse syksyllä muusta kokonaisuudesta erillään? Tämä on käsittämätöntä asiakasmaksujen ollessa keskeinen osa koko sote-palettia.
Hallitus on sinällään vetänyt linjansa esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksujen suhteen sen mahdollistettua myös nykyjärjestelmässä tasasuuruisten asiakasmaksujen noston liki 30 prosentilla. Sipilän hallituksen kenttäväki sitten vei korotukset käytäntöön muutama vuosi sitten muun muassa PPSHP:ssa. Silloin tehtiin päätöksiä, jotka olivat ongelmallisia erityisesti pienituloisten kannalta. Asiakasmaksut ovat kaikille samat lompakon paksuudesta huolimatta.
Asiakasmaksuja maksavat erityisesti paljon sairastavat ja ikäihmiset. He ovat usein heikommassa taloudellisessa asemassa. Noin 55 000 suomalaisen asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut ylittivät viime vuonna 40 prosenttia heidän tuloistaan. Tämä katsotaan THL:n mukaan ymmärrettävästi katastrofaaliseksi tilanteeksi. Samaan aikaan 300 000 suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja päätyi ulosottoon.
Sipilän hallitus on tyytynyt lupailemaan, että asiakasmaksut ”eivät saa nousta kohtuuttomasti.” Selvää on, että nykyhallituksella tuskin on aikeita kohtuullistaa pienituloisten tilannetta. Sen aiemmat teot puhuvat vahvasti tämän puolesta. Hallitus on lisäksi tekemässä ratkaisua, jossa maakuntien on pyöritettävä toimintaansa tiukasti valtion rahoituksella. Sitä vielä kaavaillaan leikattavaksi kolmella miljardilla. Vaihtoehdoiksi siis hallituksen askelmerkkien mukaan jäisi palveluiden alasajo tai esimerkiksi nyt jo pohjoismaisittain korkealla tasolla olevien sote-puolen asiakasmaksujen korotus.
Moisen sijasta asiakasmaksuja olisi kohtuullistettava. Se ei ole mitään utopiaa, koska esimerkiksi Helsingin kaupungissa on hyviä kokemuksia terveyskeskusmaksun poistamisesta. Se on lisännyt oikeudenmukaisuutta pienituloisten ihmisten kannalta eikä Helsingissä ole kokemuksia turhien lääkärikäyntien lisääntymisestä. Tk-maksu tuotti Helsingille bruttona vuosittain neljä miljoonaa euroa, joista kolmannes kului hallintoon.
Oikeudenmukaisessa päätöksenteossa on tärkeintä keskittyä eriarvoisuuden poistamiseen. Tätä kehitystä edistäisi esimerkiksi Vasemmistoliiton esitys asiakasmaksulain uudistamiseksi niin, että otettaisiin käyttöön yksi, yhtenäistetty 760 euron maksukatto asiakasmaksuille, lääkkeille ja matkoille. Samaan aikaan tulevien maakuntien olisi toteuttava asiakasmaksulaissa jo nyt olevaa mahdollisuutta jättää perimättä asiakasmaksut niiden käydessä kohtuuttomiksi ihmisten taloudelle.
Olli Kohonen
Sairaanhoitaja (amk), filosofian maisteri
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja
(Kirjoitus on julkaistu myös Kalevassa 14.4.2018)