Sipilän hallituksen uusittu esitys valinnanvapauslaiksi lähti lausuntokierrokselleen 4.11. Jokainen lausunnon antamisesta kiinnostunut voi 15.12. asti ottaa kantaa mm. siihen, voidaanko ehdotetulla valinnanvapauslailla kokonaan tai pääosin kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta: https://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.aspx?SDID=Fin1396455&SID=916707fb-1d56-45fb-bfbd-fc57d13ae9ad&dy=2025071456.
Kun reformiministerit olivat päässeet poliittiseen sopimukseen valinnanvapauden laajuudesta ja markkinaehtoisen toiminnan 5,8 mrd euron vuosittaisesta rahamäärästä, totesi valmistelun vastuuministeri, että ”valinnanvapauslaki on hallittu, ihmislähtöinen kokonaisuus”. Suhtaudun aina hiukan epäluuloisesti tuollaisiin viestinnän muotoilemiin mainoslauseisiin, joiden sisältö jää jokaisen itse tulkittavaksi. Epäluuloni vahvistuivat, kun kuuntelin esitystä uuden soten ohjausmallista. Ohjauksen keskeisiä tavoitteita ovat asiakaslähtöisyys, yhdenvertaisuus ja kustannusten hallinta. Noissa tavoitteissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta usein saadaan tuotokseksi vain sitä, mitä toimeksiannon perusteella mitataan. Kaikki sote-ohjauksen em. tavoitteet toteutuisivatkin myös tilanteessa, jossa potilas saisi valita oman lääkärin, mutta lääkäri jättäisi kaikille potilailleen yhdenvertaisesti hoidot toteuttamatta kustannusten säästämiseksi. Se on yksi soteen tuodun kapitaatiorahoitusmallin tunnetuista riskeistä. Terveydenhuoltojärjestelmän perustavoitteena on kuitenkin tuottaa terveyttä ja hyvinvointia. Onkin hämmästyttävää, kuinka vähän sote-valmistelumateriaalissa on pohdittu, miten sote-järjestelmä oikeasti vastaa suuriin kansanterveydellisiin haasteisiin.
Keskeisin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmä Suomessa ovat nykyään mielenterveyden häiriöt. Useimmat suomalaiset kuolevat joko sydänsairauksiin taikka syöpään. Kustannuksia aiheuttavat erityisesti monisairaat vanhukset. Väestön vanheneminen ja perherakenteen muutos (iso osa vanhuksista asuu yksin) pahentaa vanhusten hoidon järjestämisen ongelmaa.
Monet mielenterveyden ongelmat alkavat jo nuoruusiällä ja johtavat syrjäytymiseen. Hoitotulosten kannalta olisi keskeistä, että nuoren ongelmat havaitaan varhain. Koska nuorten omat ongelmat liittyvät usein perheen ongelmiin, kuten vanhempien päihteiden käyttöön taikka työttömyyteen, tarvitaan tilanteen hoidossa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyötä. Lukuisat asiantuntijat ovat pitäneet sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan integraatiota jo perustasolla tärkeänä. Sipilän hallituksen esitys valinnanvapauslaiksi ei kuitenkaan toteuta tätä integraatiota, vaan sosiaalihuollon osalta sote-keskusten toiminta rajoittuu neuvontaan. On epätodennäköistä, että pelkällä neuvonnalla voitaisiin vaikuttaa nuorten mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiskehitykseen.
Syöpäsairaudet ovat kuolinsyynä ohittamassa sydänsairaudet. Tilastojen mukaan joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään, mutta tulevaisuudessa meistä syöpään elinaikanaan sairastuu jo joka toinen. Syövän hoitomuodot kehittyvät nopeasti, mutta ne ovat hyvin kalliita. Julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on hoidettu ensisijaisesti eli priorisoitu vakavat sairaudet, kuten syövät. Sote-uudistuksen valinnanvapaus siirtää kuitenkin rahaa ja resursseja kiireettömään hoitoon, jotta hoidon tarpeen arvioinnin perusteella kiireettöminä pidetyt ja jonoon laitetut potilaat hoidettaisiin nykyistä nopeammin. Jos terveydenhuollon rahamäärät eivät kasva, merkitsee sote-uudistus todellisuudessa käänteistä priorisointia, mikä sitten näkyy käytännössä syövän hoidon rahoituksen vähenemisenä. On vaikea uskoa, että syövän hoidon tulokset jatkossa paranevat, kun syöpälääkkeet kuitenkin kallistuvat ja syövän hoitoihin käytössä oleva rahamäärä soten myötä todennäköisesti vähenee.
Monisairaat vanhukset ovat terveydenhuollon suurkuluttajia. Suomessa on monin paikoin saavutettu hyviä tuloksia luomalla uudenlaisia palvelukokonaisuuksia ja kehittämällä kotihoitoa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa käyttöön otettujen mallien on Aalto-yliopiston parin vuoden takaisessa selvityksessä ” Miten sote-uudistus toteutetaan” arvioitu voivan säästää 1-2 mrd euroa vanhusten laitoshoidon kustannuksista. Keskeistä on, että nopeiden toimintamallien ansiosta vanhuksen toimintakyvyn laskuun voidaan heti puuttua ja näin parantaa kotona selviytymistä. Sote-uudistuksessa on kuitenkin valittu aivan toinen lähestymistapa ja pyritty vähentämään julkisen toimijan roolia vanhuksen hoidon toteuttamisessa. Valinnanvapauslakiesitys pilkkoo vanhuspalvelut asiakassetelipalveluihin, joista sitten vanhuksen tai hänen omaisensa pitäisi pystyä valitsemaan itselleen mieleisimmät. Tämä malli on varmasti avun tarpeeseen hitaammin reagoiva kuin Eksoten malli ja varsinkin yksinäisten vanhusten osalta ongelmallinen. Toimintamallin tuloksista ei myöskään ole mitään näyttöä.
Terveydenhuollon asiantuntijat ovat tottuneet perustamaan suosituksensa sekä potilaan hoidosta että hoidon järjestämismalleista näyttöön toiminnan tehokkuudesta, turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta. Pelkät poliittisin perustein tehdyt päätökset eivät tätä takaa. On surullista, jos soten tuloksena niin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, syöpäpotilaiden kuin monisairaiden vanhustenkin hoito heikkenee nykyisestä tasostaan.